Tulevaisuususko – miksi tulevaisuus ei tunnu enää yhtä toiveikkaalta?

Tutkimukset kertovat tulevaisuususkon heikentyneen niin maailmalla kuin Suomessa. Mutta mitä tulevaisuususko oikeastaan tarkoittaa, miksi se on tärkeää ja miten sitä voi vahvistaa? Futuristi Perttu Pölönen avaa ilmiötä ja selittää, miksi tulevaisuuteen uskominen on enemmän kuin optimismia.

Tulevaisuususkon vahvistaminen on Säästöpankki Optian säätiön toiminnan ytimessä. Säätiö pyrkii vahvistamaan ihmisten ja yhteisöjen mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutta Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Kuva: Vesa Laitinen

Tulevaisuususko horjuu monesta syystä

Tulevaisuuden luonteeseen kuuluu olla suuri, tuntematon ja arvaamaton. Silti pitkään on ollut lähes itsestään selvää ajatella, että seuraava sukupolvi eläisi hieman paremmin kuin edellinen.

Viime vuosina ajattelutapa on kuitenkin muuttunut. Tulevaisuus tuntuu monelle ennen kaikkea huolestuttavalta.

Kansainvälisen Ipsos Global Trends 2025 -raportin mukaan tulevaisuususko on heikkenemässä lähes kaikkialla maailmassa. Vain 59 prosenttia ihmisistä sanoo olevansa optimistinen oman elämänsä ja perheensä tulevaisuudesta, ja alle puolet suhtautuu myönteisesti siihen, mihin heidän asuinalueensa on menossa. Samalla yli puolet uskoo, että teknologia voi lopulta tuhota elämämme, vaikka sen mahdollisuudet tunnustetaan laajasti.

Sama ilmiö näkyy myös Suomessa. Nuorisotutkimusseuran julkaisema vuoden 2024 Nuorisobarometri osoitti nuorten tulevaisuususkon heikentyneen selvästi edellisvuosiin verrattuna. Tuore vuoden 2025 Nuorisobarometri kertoo, että nuorten usko omaan tulevaisuuteensa on hieman vahvistunut edellisvuodesta, mutta jää silti selvästi matalammalle tasolle kuin vielä muutama vuosi sitten. Optimismi heikkenee sitä mukaa, mitä kauemmas omasta elämästä tulevaisuutta tarkastellaan: omaan tulevaisuuteen suhtaudutaan selvästi myönteisemmin kuin maailman tulevaisuuteen.

Tutkimukset kertovat ajastamme paljon. Tulevaisuus ei ole kadonnut minnekään, mutta tapa puhua siitä on muuttunut.

Tulevaisuususko tarkoittaa luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiin

Tulevaisuususko tarkoittaa luottamusta siihen, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki menee hyvin, vaan sitä, että omilla teoilla ja päätöksillä on merkitystä.

Futuristi Perttu Pölönen huomauttaa, että tulevaisuususko sekoitetaan usein optimismiin.

– Optimisti ajattelee, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Tulevaisuuteen uskova tietää, ettei niin käy, ellei itse tee töitä sen eteen. 

Hänen mukaansa tulevaisuususko on ennen kaikkea tapa suhtautua epävarmuuteen.

– Tulevaisuus on aina avoin. Kysymys on siitä, täytämmekö sen peloilla vai mahdollisuuksilla.

Kun emme tiedä, mitä tapahtuu, tulevaisuus täyttyy helposti uhkakuvilla. Pölönen muistuttaa, että jokainen sukupolvi on pelännyt omia hirviöitään.

– Aikoinaan ajateltiin, että jo muutaman kymmenen kilometrin tuntinopeus junalla matkustettaessa voisi olla ihmiselle hengenvaarallista. Pelättiin, ettei ihminen kestäisi niin suuria nopeuksia. Ehkä joskus tulevaisuudessa katsomme nykyisiä tekoälypelkojamme hieman huvittuneina.

Nuorten tulevaisuuskuva on ristiriitainen

Nuorisobarometri antaa kiinnostavan kuvan siitä, miten nuoret suhtautuvat tulevaisuuteen. Vuonna 2025 noin 62 prosenttia suomalaisnuorista suhtautui omaan tulevaisuuteensa optimistisesti tai erittäin optimistisesti, mutta maailman tulevaisuuteen optimistisesti suhtautuvien osuus on selvästi pienempi. 

Tutkimus kertoo myös epävarmuuden lisääntymisestä. Maailmanpoliittinen tilanne, työelämän paineet ja ilmastonmuutos aiheuttavat monille nuorille turvattomuutta ja huolta.

Kun tulevaisuus näyttäytyy jatkuvasti kriisien kautta, se alkaa helposti tuntua raskaalta.

Kun tavoitteeksi tulee vain pärjääminen

Pölönen sanoo, että tulevaisuususko ei ole vain yksilön tunne vaan yhteiskunnallinen voimavara.

Kun usko tulevaisuuteen heikkenee, myös yhteinen suunta katoaa. Ajattelu lyhenee ja katse kääntyy helposti vain omaan selviytymiseen. Silloin puhekin muuttuu: tavoitteeksi tulee pärjääminen – suomalaisille liiankin tuttu sana, joka kuulostaa onnistumiselta, vaikka tarkoittaa usein vain pinnalla pysymistä.

– Puhumme paljon siitä, miten tulevaisuudessa pitää pärjätä. Harvemmin enää kysymme, millaisen maailman haluaisimme jättää seuraaville sukupolville.

Pölösen mukaan tulevaisuususko syntyy kolmesta asiasta: merkityksestä, yhteydestä ja suunnasta.

– Kun ihminen kokee, että hänen tekemisellään on väliä, hän on valmis yrittämään. Tulevaisuuteen uskominen on helpompaa, kun tietää, ettei ole yksin. Ihmiset tarvitsevat myös käsityksen siitä, mihin olemme menossa. Ilman suuntaa on vaikea löytää motivaatiota.

Pelkkä ongelmapuhe ei innosta

Pölösen mukaan yksi aikamme haasteista on se, että tulevaisuudesta puhutaan lähes aina ongelmien kautta.

– Ongelmat ovat todellisia ja niihin pitää löytää ratkaisuja, mutta pelkkä ongelmapuhe ei innosta eikä kannusta ihmisiä toimimaan.

Ihmisiä innostaa jokin kiinnostava ja merkityksellinen päämäärä, pelkkä asioiden korjaaminen ei riitä. Historia tarjoaa tästä monia esimerkkejä.

– Kuuhun ei menty siksi, että jokin ongelma piti ratkaista. Monet läpimurrot syntyivät, koska ne olivat jännittäviä ja ennenkuulumattomia.

Sama ajattelutapa voisi auttaa myös nykyajan suurissa haasteissa.

– Entä jos kysyisimme, miltä kestävä tulevaisuus näyttää? Millainen maailma olisi niin houkutteleva, että ihmiset haluavat rakentaa sen?