Joensuun Nuorisoverstaalla kohdataan nuoria, joiden arki ei ole syystä tai toisesta asettunut niihin raameihin, joihin sen oletetaan solahtavan. Osan opinnot ovat keskeytyneet, osa kamppailee päihteiden tai mielenterveyden haasteiden kanssa, ja monelle ajatus tulevaisuudesta tuntuu epäselvältä. Yhteistä nuorille on kokemus siitä, ettei oikein tiedä mihin kuuluu – tai onko itsestä mihinkään.

Hyvä Apu ry:n tiloissa Tohmajärvellä arki alkaa aikaisin. Keittiössä valmistuu lounas, puhelin soi ja ovesta käy tasaiseen tahtiin ihmisiä, joille paikka on paljon enemmän kuin ruokailupaikka. Se on kohtaamispaikka, turvaverkko ja monelle ainoa paikka, jossa joku pysähtyy kysymään, miten voit.

Pesäpallo näkyy Siilinjärvellä monella tavalla. Se on harjoituksia ja otteluita, mutta myös koulupäivien jälkeistä kerhotoimintaa, kesätöitä ja tapahtumia, jotka kokoavat ihmisiä yhteen. Siilinjärven Pesis eli SiiPe on vuosien aikana rakentanut toimintaa, jonka vaikutus kantaa kentän ulkopuolelle osaksi arkea ja koko kuntaa.

Yhteiskunta rakentuu ja tulevaisuususko kasvaa siitä, että ihmisillä on mahdollisuus kuulua, osallistua ja vaikuttaa. Tätä työtä tekee Nicehearts ry, joka palkittiin ensimmäisellä Minna Canth -palkinnolla.

Porrassalmen Urheilijat-62:n harjoituksissa Mikkelissä opitaan paljon muutakin kuin jalkapalloa ja futsalia. Seuran nuorimmille, 5–7-vuotiaille minipelaajille kenttä on usein ensimmäinen paikka, jossa harjoitellaan yhdessä olemista, toisten huomioimista ja uudelleen yrittämistä.

Pitkään uskottiin, että seuraava sukupolvi eläisi hieman paremmin kuin edellinen. Tulevaisuutta odotettiin uteliaana ja toiveikkaana. Nyt tunnelma on monin paikoin muuttunut. Tulevaisuus tuntuu monelle epävarmemmalta kuin pitkään aikaan.

Sinetän kylätalolla kesäteatteri on joka vuosi yhteinen ponnistus. Harjoitukset kokoavat teatterilaiset yhteen, ja kesäisinä esitysiltoina sali täyttyy yleisöstä. Kaikki se on mahdollista talkootyön ansiosta ja halusta pitää oma kylä aktiivisena – ja nykyään viedä esityksiä myös lähiseuduille.

Moni neurokirjon lapsi tai nuori jää arjessa ilman harrastusta tai turvallista paikkaa, jossa hänen erityispiirteensä ymmärretään. Palveluja on olemassa, mutta ne eivät aina kohtaa perheiden todellisia tarpeita. Usein perheet joutuvat kokoamaan tukensa itse – ja samalla jää liian vähän tilaa tavallisille kokemuksille, joita monille muille pidetään itsestäänselvinä.